Jalostus ja testaus

Sivulle on koottu BaJaVan kasvattajille keskeiset tiedot itämaisten rotujen jalostuksesta, terveystutkimuksista sekä siitoskissoille asetetuista vaatimuksista.

Ohjeistus perustuu Suomen Kissaliiton kasvatus- ja rekisteröintisääntöihin sekä rotujen kasvatuksen tavoiteohjelmaan (KTO).

Pakollinen tutkimus

PRA (CEP290 / rdAc) -geenitesti ennen astutusta, ellei molempien vanhempien ole todistettu olevan PRA-vapaita (N/N)

Suositellut tutkimukset

GM1, polvilumpion luksaatio, FIV, FeLV, veriryhmämääritys, sienitestaus

Jalostus itämaisilla roduilla

BaJaVa ry tukee vastuullista rotukissakasvatusta. Jalostuksessa noudatetaan Suomen Kissaliiton kasvatus- ja rekisteröintisääntöjä sekä yhdistyksen suosituksia.

Jalostusvalinnoissa pyritään ylläpitämään rotujen hyvää terveyttä, rodunomaista ulkomuotoa sekä aktiivista ja sosiaalista luonnetta.

Sisarrodut (BAL, SIA, OSH ja OLH) voidaan risteyttää keskenään ilman erikoislupaa, koska niillä on sama rotustandardi lukuun ottamatta turkin pituutta ja/tai kuviointia. Risteyttäminen tukee rotujen geneettistä monimuotoisuutta.

Lisätietoa jalostuksen tavoitteista löytyy rotujen kasvatuksen tavoiteohjelmasta (KTO).

Kuva: © Tessa.lv

Kasvatukseen liittyviä sääntöjä

Rotukissojen kasvatusta koskevat säännöt määrittelee Suomen Kissaliitto.

Kasvattajan tulee:

  • olla Kissaliiton jäsenyhdistyksen jäsen
  • omistaa rekisteröity kasvattajanimi
  • tehdä kasvattajasopimus Kissaliiton kanssa
  • suorittaa kasvattajakurssi (uudet kasvattajat)

Pentujen alin luovutusikä on 14 viikkoa.

Jalostukseen ei saa käyttää:

  • hopeanvärisiä kissoja*
  • kuuroja valkoisia kissoja
  • aikuisia kissoja, joilla on selvä napatyrä
  • kivesvikaisia uroksia

Kasvatukseen ei saa käyttää kissoja, joilla on synnynnäinen vakava poikkeavuus. Joissakin tapauksissa voidaan hakea erityislupa rotutoimikunnalta.

*Kaiken väristen siamilaisten ja balineesien risteyttäminen minkään hopeanväristen kissojen kanssa on kielletty. Kasvattajan hakemuksesta FIFe-jäsen voi myöntää poikkeusluvan, jolloin rotutoimikunta vastaa jälkeläisten värien määrittämisestä.

Terveystutkimukset

Pakollinen tutkimus

Suomen Kissaliiton kasvatus- ja rekisteröintisääntöjen mukaan seuraavat tutkimukset ovat pakollisia ennen jalostuskäyttöä:

  • Valkoisten kissojen kuulo. Huom. 1.1.2027 alkaen BAER-kuulotutkimus tulee pakolliseksi valkoisille kissoille (kansallinen sääntö).
  • PRA (CEP290 / rdAc) -geenitesti

Siamilaiset, balineesit sekä itämaiset lyhyt- ja pitkäkarvat tulee DNA-testata PRA-rdAC -geenivirheen varalta ennen astutusta, ellei molempien vanhempien ole todistettu olevan vapaita geenivirheestä.

Testattavan kissan tulee olla tunnistettavissa mikrosirulla tai tatuoinnilla. Tunnistenumero tulee toimittaa testausdokumenttien mukana laboratorioon ja sen tulee näkyä testitulostodistuksessa.

Sallitut yhdistelmät ovat:

  • PRA vapaa (N/N) × PRA vapaa (N/N)
  • PRA vapaa (N/N) × PRA kantaja (N/rdAC)
  • Kahta kantajaa ei saa yhdistää keskenään.

Suositellut tutkimukset

BaJaVa ry suosittelee seuraavia tutkimuksia siitoksessa käytettäville kissoille:

  • DNA-testipaneelin (esim. MyCatDNA) hyödyntämistä jalostuksessa.

Testitulosten lisäksi jalostusvalinnoissa tulee huomioida sukutaustat, sukusiitosaste sekä geneettinen monimuotoisuus.

Kissaliitto suosittelee:

  • GM1 (gangliosidoosi) – geenitesti
  • Polvilumpion luksaatio – manuaalinen tutkimus tai röntgen
  • FIV ja FeLV – verikoe ennen ensimmäistä astutusta ja tarvittaessa myöhemmin
  • veriryhmämääritys
  • sienitestaus tarvittaessa

Terveystestien avulla voidaan vähentää perinnöllisten sairauksien riskiä ja tukea rotujen hyvinvointia myös tulevaisuudessa.

PRA – perinnöllinen silmäsairaus


PRA (progressive retinal atrophy) eli etenevä verkkokalvon rappeuma on kissojen perinnöllinen silmäsairaus, joka johtaa vähitellen sokeutumiseen.

Tyypillisesti:

  • näkö on normaali noin 7–8 kuukauden ikään asti
  • verkkokalvo alkaa rappeutua vähitellen
  • kissa sokeutuu yleensä 4–5 vuoden iässä

Sairaus ei aiheuta kissalle kipua.

Koska näkö heikkenee hitaasti, kissa pystyy usein sopeutumaan tilanteeseen ja kompensoimaan näön heikkenemistä muilla aisteillaan.

Miten PRA periytyy?

PRA johtuu CEP290-geenissä olevasta rdAc-mutaatiosta.

Sairaus periytyy peittyvästi, mikä tarkoittaa että:

  • kissa sairastuu vain jos se saa virheellisen geenin molemmilta vanhemmilta
  • kantajat eivät sairastu itse, mutta voivat periyttää geenivirheen jälkeläisilleen

PRA-kantajan käyttö jalostuksessa

PRA-kantajaa ei tarvitse sulkea jalostuksesta. Kantajaa voidaan käyttää jalostuksessa, kun sen partneri on PRA-negatiivinen (N/N). Tällöin pennut eivät sairastu PRA:han.

Miten PRA-testi tulkitaan?

Geenitestin tulos voi olla jokin seuraavista:

Not found (N/N)
Kissalta ei löydy geenivirhettä.

Carrier (N/rdAc)
Kissa on kantaja. Se ei sairastu, mutta voi periyttää geenivirheen jälkeläisilleen.

Affected (rdAc/rdAc)
Kissalla on kaksi kopiota geenivirheestä ja se tulee sairastumaan PRA:han.

Miten testaan PRA:n?

(Usein kysyttyjä kysymyksiä)

PRA-testaukseen liittyy usein käytännön kysymyksiä. Alta löydät vastauksia yleisimpiin kysymyksiin testauksesta ja näytteenotosta.

Kissan voi testata minkä ikäisenä tahansa, sillä sen geenit eivät muutu iän myötä. Testitulokseen ei siis vaikuta kissan ikä tai elämäntilanne.

Ainoa käytännön ohje on, että kissa ei saisi syödä noin puoleen tuntiin ennen näytteenottoa.

Geeninäytteen voi ottaa myös kissan omistaja ja lähettää itse laboratorioon testattavaksi.

Jos testituloksesta halutaan virallinen ja Suomen Kissaliiton hyväksymä, näytteen tulee ottaa eläinlääkäri tai virallinen näytteenottaja. Kissalla tulee lisäksi olla tunnistusmerkintä, kuten mikrosiru, ja tunnistusnumero liitetään testausdokumentteihin.

DNA-näyte otetaan yleensä kissan suun limakalvolta pumpulipuikolla tai erityisellä näyteharjalla. Näyte otetaan kahdella puikolla tai harjalla.

Puikkoa pyöritetään kevyesti kissan suussa posken sisäpinnan ja ikenien välissä noin viiden sekunnin ajan. Tämän jälkeen puikon annetaan kuivua ilmassa noin 20 sekunnin ajan.

Kuivat näytteet pakataan ohjeen mukaan ja lähetetään laboratorioon tavallisessa kirjekuoressa.

Todennäköisesti kyllä. Näytteeksi kerätään suun limakalvosoluja, eikä niitä yleensä näe paljaalla silmällä.

Joskus puikkoon voi tulla hieman verta kissan ikenistä. Tämä ei yleensä haittaa näytteen käyttöä.

DNA-näyte säilytetään huoneenlämmössä. Näyte ei yleensä vaadi erityisiä säilytysolosuhteita ennen laboratorioon lähettämistä.

Kyllä voi. DNA-testi voidaan tehdä myös verinäytteestä, mutta verinäytteen voi ottaa vain eläinlääkäri.

PRA-kantajuus ei johda silmämuutoksiin eikä vaikuta kissan näkökykyyn. Kantaja ei itse sairastu PRA:han.

Kissa voi sairastua verkkokalvon rappeumaan vain, jos se on perinyt virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan.

PRA-kantajaa ei tarvitse automaattisesti sulkea jalostuksesta. Kantajaa voidaan käyttää jalostuksessa, kun sen partneri on PRA-negatiivinen (N/N).

Tällöin pennut eivät sairastu PRA:han. Tilastollisesti osa pennuista voi kuitenkin olla kantajia.

Ei tarvitse. PRA-geenivirhe ei hyppää sukupolvien yli.

Jos molemmat vanhemmat on testattu PRA-negatiivisiksi (N/N), jälkeläinen ei voi olla kantaja eikä sairastunut.