Balineesi | Siamilainen | Itämainen lyhytkarva | Itämainen pitkäkarva
Itämainen pitkäkarva on itämaisten rotujen pitkäkarvainen muunnos ja elegantti itämainen kissa – aktiivinen, seurallinen ja ihmisläheinen kissa.
Sen tunnistaa puolipitkästä silkkisestä turkista ja mantelinmuotoisista vihreistä silmistä.
Kuva: © Tessa.lv 
Kuva: @ Tessa.lv 
Kuva: © Sanna Hieta
Alkuperä
Lumoava, silkkiturkkinen itämainen pitkäkarva kuuluu itämaisten kissojen ryhmään yhdessä siamilaisen, itämaisen lyhytkarvan sekä balineesin kanssa. Siitä käytettiin aiemmin Suomessa nimeä javaneesi. Rotu on melko uusi ja se tunnetaan myös muilla nimillä; mandarine (Hollanti) ja angora (Englanti). Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tulivat syksyllä 1990.
Ulkonäkö ja rakenne
Tyypiltään itämainen pitkäkarva on balineesin tavoin siro ja pitkänmallinen kissa. Itse asiassa itämaisen pitkäkarvan rotumääritys vastaa balineesin rotumääritystä kaikilta muilta osin paitsi värien kohdalla. Balineesin sinisten silmien sijaan itämaisella pitkäkarvalla silmien väri on syvän vihreä. Silmien tulee olla mantelinmuotoiset ja hieman vinosti sijoittuneet, jolloin ne antavat kissalle sen itämaisen ilmeen.
Rakenteen tulee olla tasapainoinen, elegantti ja ääriviivoiltaan selkeälinjainen. Kissa ei saa olla raskas tai pyöreä, vaan sen olemuksen tulee säilyä kevyenä ja sirolinjaisena.
Itämaiselle pitkäkarvalle on hyväksytty pitkälle yli sata eri väriä. Yksiväristen ohella yleisimpiä ovat tikettikuvioiset ja täplikkäät itämaiset pitkäkarvat. Sallittuja ovat myös tabbyt, savut, hopeat, valkolaikut ja kilpikonnat.
Turkki on puolipitkä, silkkinen ja vartalonmyötäinen. Koska itämaisella pitkäkarvalla ei ole runsasta aluskarvaa, turkki pysyy kevyenä eikä takkuunnu helposti. Säännöllinen harjaus riittää yleensä pitämään turkin siistinä.
Itämaisen pitkäkarvan luonne
Balineesin tavoin myös itämainen pitkäkarva on luonteeltaan vilkas ja seurallinen. Se rakastaa huomiota ja kaipaa virikkeitä. Niin itämainen pitkäkarva kuin balineesikin ovat orientaalikissojen tapaan myös ”puheliaita” ja niiden ääni voi joskus olla yllättävänkin kova.
Itämainen pitkäkarva muodostaa usein vahvan kiintymyssuhteen omistajaansa ja viihtyy parhaiten kodissa, jossa sillä on seuraa. Se osallistuu mielellään arjen askareisiin ja hakeutuu ihmisen läheisyyteen.