Balineesi | Siamilainen | Itämainen lyhytkarva | Itämainen pitkäkarva
Itämainen lyhytkarva on siamilaisen tyyppinen itämainen kissa, erittäin aktiivinen ja utelias rotu, joka tarvitsee seuraa ja virikkeitä arkeensa.
Sen tunnistaa vihreistä silmistä sekä poikkeuksellisen laajasta väri- ja kuviovalikoimasta.
Kuva: © Tessa.lv 
Kuva: © Tessa.lv 
Kuva: © Tessa.lv 
Kuva: © Tessa.lv
Alkuperä ja historia
Toisen maailmansodan jälkeen Britanniassa haluttiin laajentaa siamilaisten geenipoolia, koska kasvattajien määrä oli vähentynyt ja kasvatusohjelmat kärsivät sodan takia pahasti. Jotkut kasvattajista tekivät melko uskaliaita kokeiluja yhdistämällä siamilaisia eri rotuihin.
Näiden yhdistelmien pennut eivät olleet naamiollisia, ja niitä yhdistettiin uudelleen siamilaisten kanssa. Yllättävän vähäisillä sukupolvilla pennuille saatiin siamilaisen vartalotyyppi. Erona oli ainoastaan se, että osa pennuista oli edelleen kokovärisiä ja vihreäsilmäisiä, osa taas sinisilmäisiä naamiovärityksellä.
Siamilaisilta näyttävien pentujen kanssa oli saavutettu tavoite, ja niitä käytettiin rodun geenipoolin rikastamiseen. Yksiväristen pentujen kautta sen sijaan sai alkunsa uusi rotu, itämaiset lyhytkarvat.
Ulkonäkö
Pitkäkarvaisten ja lyhytkarvaisten itämaisten suurin ero on karvapeitteessä. Itämaisten lyhytkarvojen häntä on hyvin pitkä ja piiskamainen, kun se taas pitkäkarvoilla on puuhkamainen. Lyhytkarvaisten turkki on lyhyt, kiiltävä, silkkinen ja vartalonmyötäinen, kun taas pitkäkarvaisten turkki on hieno ja silkkinen. Sekä itämaiset lyhytkarvat että pitkäkarvat ovat lähes aluskarvattomia.
Itämaisten kissojen vartalo on pitkä ja hoikka, mutta silti jäntevä ja lihaksikas. Kissa on kokonaisuudeltaan elegantti. Itämaiset lyhyt- ja pitkäkarvat tunnetaan suurista korvistaan ja kirkkaanvihreistä silmistään, jotka ovat keskikokoiset ja mantelinmuotoiset.
Luonne
Itämaiset lyhytkarvat ovat viisaita, leikkisiä ja vilkkaita. Kissat viihtyvät useamman kissan tai muun eläimen ryhmissä ja ovat seurallisia. Monet itämaiset lyhytkarvat ”juttelevat” mielellään.
Itämainen lyhytkarva on myös hyvin ihmisläheinen ja kiintyy usein vahvasti omaan ihmiseensä. Se seuraa mielellään arjen tapahtumia ja hakeutuu aktiivisesti seuraan. Rotu tarvitsee tekemistä ja virikkeitä, sillä sen älykkyys ja uteliaisuus näkyvät jatkuvana kiinnostuksena ympäristöön.
Variantit
Siamilaisissa ja itämaisissa lyhytkarvoissa voi esiintyä pitkäkarvageeniä kantavia yksilöitä eli variantteja. Ne ovat rotupuhtaita kissoja, mutta niiden jälkeläisissä voi syntyä pitkäkarvaisia pentuja.
Lisätietoa varianteista löydät → itämaisten rotujen esittelystä.